Olen kohta ollut 1,5 vuotta kotona ihanan tyttömme kanssa ja tuntuu, että tämä aika on mennyt todella nopeasti. Äitiysloma ja hoitovapaa kyllä toivat tervetulleen muutoksen opiskelu- ja työputkeen, jota oikeastaan olen tehnyt lukiosta asti. Luulen, että muut eivät silloin edes huomanneet kuinka väsynyt ja stressaantunut olin. He varmaan jopa ajattelivat, että elämäni on nyt pilalla... opinnot kesken ja suhde kestänyt vasta puoli vuotta.
Tällä hetkellä elämäni ei ole sitä millaiseksi sen nuorempana kuvittelin tulevan. Elämäni on paljon parempaa. Ajattelin, että jos saisin lapsia saisin ensimmäisen aikaisintaan 28-vuotiaana, olisin naimisissa, olisin valmistunut ja ehtinyt tehdä töitäkin. Nämä asiat elämässäni on nyt kuitenkin tapahtunut eri järjestyksessä ja osa aikaisemmin kuin mitä suunnittelin. Elämäni ei todellakaan mennyt pilalle raskausuutisen myötä 22-vuotiaana. Olin helpottunut, että pääsin pois opiskelun parista tekemään jotain ihan muuta. Yliopisto-opintojen sijaan opiskelin itselleni uuden ammatin. Olen nyt äiti. Maailman ehkä paras ja palkitsevin ammatti. On ihanaa olla äiti :)
Muistetaanhan kaikki äitejä Äitienpäivänä jookos?
Kommentit